Jura Jukola

Ranskalaisilta taiteilijoilta on totuttu odottamaan viehkeää kepeyttä, mutta aina stereotypiat eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Tästä on todisteena Francis Poulencin ooppera Dialogues des carmélites, jonka hän sävelsi yli kymmenen vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hän sai vaikutteita Wolfgang Amadeus Mozartilta, jonka säveltämän Don Giovannin loppukohtauksessa katumaton elostelija sysätään helvettiin.

Yleensä oopperat tulvivat petosta ja kuolemaa, mutta Don Giovannin päähenkilöstä poiketen Dialogues des carmélites’n uhrit ovat viattomia. Oopperan synkkä loppukohtaus hakee vertaistaan; teos ammentaa raskaita säveliään Ranskan vallankumouksesta, joka nosti giljotiinin terän vapauden vertauskuvaksi. Verinen historia antoi aiheen oopperalle, jonka viimeiset sävelet jättävät kuulijaansa väkevän muistijäljen.

Tositapahtumiin perustuvan oopperan finaalissa kuolemaantuomitut karmeliittaluostarin nunnat alkavat laulaa Salve Reginaa ja marssivat yksi kerrallaan tekemään viimeisen kumarruksensa giljotiinille (katso katkelma). Viiltävän terän toistuvat iskut katkovat dramaattista musiikkia, jossa toivo ja epätoivo kietoutuvat yhteen. Oopperan historiasta lienee vaikea löytää tätä vavahduttavampaa loppukohtausta.

Voit tilata tämän artikkelin kommentit RSS 2.0 -syötteenä. Voit kirjoittaa kommentteja tai lähettää paluuviitteen omalta sivustoltasi.